Yritän nyt pikaisesti vähän kirjoitella hääpäivästä ja tuntemuksista, vaikka tuntuu, ettei tänään puhe oikein meinaa luistaa ;D Muoks. tekstiä tulikin niin paljon, ettei tämä kovin pikaista ollut..
Perjantaille en ollut suunnitellut mitään tekemistä, koska tiesin, että saamme ajan kulumaan vallan hyvin koristeita laitellessa ja oltiin pyritty kaikki mitä voi etukäteen tehdä, tekemään jo ennemmin. Koirat vein hoitoon päivällä ja äitini ja anoppi+appiukko tulivat tänne kasailemaan toista telttaa, sekä tekemään alttaripöytää ja polvistumispaikkaa ym. Torstaina kasasimme toisen teltan ja saimme paljon tehdyksi myös silloin. Pihan siistimistä, nurmikon leikkuuta, ym. Äiti oli hakenut meille vielä uusia kukkia ja istutellut niitä. Perjantaina virittelimme valoja ympäri pihaa, laitoimme tekemiäni pilttipurkkeja sinne ja tänne, rakensimme DJ:lle katosta, haimme viljaa ja pihlajanoksia pöytäkoristeisiin ja paljon muuta. Saimme lopulta lopetettua yhden aikaan yöllä. Kun olimme saaneet koristelut laitettua, pihaan ajoi auto jossa oli serkkuni ja hänen äitinsä. Säikähdin kovasti, että mitä kaikkea he näkevätkään ja ymmärtävätkö he heti kyseessä olevan häät. Jälkikäteen kuulin, että serkkuni oli sanonut äidilleen, että kukaan ei rakenna noin isoa DJ:n koppia jos ne eivät ole häät :D
Mietimme ensin, jos olisimme nukkuneet eri paikassa viimeisen yhteisen yön, mutta meni niin myöhälle, että samapa tuo.
Lauantaiaamu valkeni upean näköisenä. Nukuin ihan hyvin ja heräsinkin vasta joskus 10 aikaan, jopa vähän myöhässä kun 11 oli aika kampaukseen ja meikkiin. Anoppikin siinä tuli vielä tekemään pöytäkoristeita ja mä lähdin hakemaan kukkia ja vähän myöhästyin kampaajalta, kun kukkakaupassa meni niin aikaa. Kampaaja loihti mulle upean meikin ja kampauksen <3
Kotiin päästessäni vielä koristelin telttoja ja tein valokuvanauhaa seinälle, laitoin vielä viimeisiä koristeita ja sulhanen ja DJ kokeilivat äänentoistolaitteita. Anoppi lähti kotiin valmistautumaan juhliin.
Äiti ja veljeni avovaimoineen saapuivatkin pian ja pyörittiin edes takaisin ja tehtiin kaikkia pikkujuttuja. Mun tuli jossain vaiheessa kauhea nälkä, mutta ei ollut mitään pikaista syötävää joten päätin odottaa ruokailuun asti. Vanhempi veljeni ilmoitti ottaneensa videokameran mukaan ja videoivansa häät. Äiti tuli pukemaan mulle puvun päälle ja seurasimme ikkunasta, kun vieraita alkoi saapua. Isä tuli kanssani sisälle eikä jännittänyt yhtään. Pitopalvelu kulki edestakaisin ja näkivät läheltä valmistautumiseni. Sulhanen aikoi ensin olla piilossa, mutta todettiin, että kyllähän kaikki kaaresta ja papista kuitenkin ymmärtävät juhlan luonteen. Olisi ollut hauska olla ulkona seuraamassa ihmisten ilmeitä.
Papin kanssa oli sovittu, että kun pappi menee pöydän taakse seisomaan, se on kanttorille merkkinä aloittaa soittaminen. Anoppi oli sisällä myöskin ja soitteli mummoille, että tulisivat nopeasti paikalle, sekä oli pahoillaan, etteivät mummot ehtineet alusta asti mukaan. Anoppi lähti ulos. Hörppäsin siinä vielä koskenkorvaa rohkaisuksi ja kohta alkoikin Prinsessa Ruusunen kuulua. Menimme isäni kanssa ulko-ovelle. Näin ikkunasta, kun sulhasen isä huitoi meille, että "Älkää tulko! Sulhanen keskeytti!" Ilmeeni oli varmaan näkemisen arvoinen, mutta appiukko korjasi sitten heti, että mummot ovat vielä abc:llä kahvilla. Sulhanen oli siis huutanut kanttorille, että "musiikki seis, mummot on abc:llä!" Kuulemma oli mukava kevennys alkuun ja vieraat rentoutuivatkin. Naurunremakka kuului sisälle saakka.
Mummot saapuivat paikalle ja musiikki aloitettiin uudelleen. Toisen mummoista näin ikkunasta kun hän siunaili, kuinka olimme huijanneet häntä :D Kävelimme isän kanssa terassin läpi ja siinä ehdin nähdä ystäväni ilmeen. Se ilme sanoi että "sinä pirskatti..." :D Kävelimme "alttarille". Papin puheista en muista mitään. Jossain vaiheessa sulhanen nojautui pöytään ja keikautti sitä, niin, että kimppu putosi maljakostaan. Pappi heitti siitä jonkun hassun jutun ja jatkoimme vihkitoimitusta :D
Poistumismarssina meillä oli Pachelbelin Canon in D. Kävelimme vihkipaikalta suoraan autoon. Ihmiset olivat tyrmistyneen näköisiä miettiessään, minne me lähdemme.. Onnitteluhuutoja sateli myös. Ystäväni oli nähnyt suuren vaivan pestessään autoaan ja koristellessaan sen meille.
Kiersimme autolla ulkorakennuksemme ympäri ja uudelleen takaisin pihaan. Vilkutimme vieraille ja teimme vielä toisen kierroksen. Autosta noustuamme lähdimme suoraan kävelemään kohti telttoja saippuakuplasateessa.
Veljeni ja sulhasen isä siirsivät "alttarin" meille pöydäksi. Tarkoituksena ei ollut mitään onnittelujonoja tehdä, ainoastaan nostaa maljat telttojen edessä, mutta pöytää odotellessamme seisoimme telttojen vieressä ja ihmiset ryhmittäytyivät jonoon. Monet sanoivat, että olin ollut seesteisen rauhallinen koko vihkitoimituksen ajan ja rauhalliselta musta tuntuikin. Ei jännittänyt yhtään, olinhan oman rakkaani vieressä ja tuttujen ihmisten edessä. Yllättävän monelle oli häämme ollut ihan täysi yllätys, vaikka esimerkiksi isäni oli juoruillut siitä minkä ehti. Ja eihän monikaan varmaksi tiennyt, kun kielsimme aina kaiken jos joku kysyi :D
Onnittelujen jälkeen nostimme maljat ja ystäväni kuulutti, että ruoka on ihan kohta valmista. Ruoka oli loistavaa. Kaikki kävivät räpsimässä meistä kuvia syödessämme ja tulivat juttelemaan kuinka yllättyneitä olivat. Ruoka oli mahtavaa, olisin syönyt enemmänkin jos olisin ennättänyt. Pitopalvelun puolesta kaikki sujui hyvin ja olin todella tyytyväinen valitsemaamme Seinäjokelaiseen Alitariin. Voin suositella!!
Vasta tässä vaiheessa ehdin katsella ketä on paikalla ja huomasin monenkin ystävän puuttuvan. Siinä vaiheessa asialle ei kuitenkaan voinut enää mitään. Osa vieraista oli soittanut puuttuville vieraille ja osa oli lukenut facebookista onnitteluita ja kahvin aikoihin alkoi muitakin ystäviä valua paikalle. Mä sain loistavia vinkkejä kakunleikkaamiseen kesäkuulla naimisiin menneeltä ystävältäni ja hänen neuvoillaan ehdinkin polkaista ensin ;) Sulhanen oli nostanut jalan ilmaan, kun luuli, että tarkoituksena on polkea hänen jaloilleen. Kahvin kanssa samoihin aikoihin laitettiin tarjolle myöskin booli, siiderit, karpalolonkerot ja kaljat. Huomasimme jälkeenpäin, että alkoholittomat juomat olivat jääneet sisälle, eikä tarjolla ollut muuta kuin mehua. Limsoja olisi ollut vaikka kuinka paljon. Nyt ne täyttävät jääkaappiamme :D Pahoittelut selvinpäin olleille!
Kahvin jälkeen oli vapaata seurustelua jonkin aikaa ja loputkin ystävät saapuivat paikalle. Otettiin muutamia valokuvia kaaren alla ja anoppi halusi pitää meille puheen. Sanoin jo etukäteen, että alkaa itkettää, mutta pystyin kuitenkin pitämään itseni rauhallisena enkä itkenyt ;) Anopilla vähän ääni värisi. Puhe oli ihana. Anoppi oli teettänyt kihlapäivänä otetusta kuvastamme julisteen ja puhe oli julisteen takana. Saimme sen muistoksi.
Puheiden jälkeen mut ryöstettiin ja sulhanen joutui soittamaan määrättyjä lauluja sähkökitaralla. Viimeisen laulun jälkeen mut vietiin takaisin. Hetken aikaa oli jälleen vapaata seurustelua. Ystäväni, joka toimi seremoniamestarina, kävi kysymässä olisiko sopiva aika leikeille. Meillä oli hääolympialaiset, joissa jakauduttiin neljän hengen ryhmiin ja ryhmän kesken saatiin valita, kuka henkilöistä osallistuu mihinkin rastiin. Rasteina piti olla kännijuoksu, renkaanheitto, juoksu kananmuna lusikassa ja hulahula. Olin kuitenkin unohtanut pyytää anoppia tuomaan hulahulavanteen, joten viimeinen kisa vaihdettiin sukkahousukisaan, jossa piti yhdellä kädellä kaivaa sukkahousun pohjalta 5cnt. Olin tehnyt kunniakirjat voittajille, mutta sukkahousukisan voittaja ei valitettavasti saanut kunniakirjaa, koska olin varautunut ainoastaan hulahulaan.
Veljeni vaimo kirjoitti tuloksia ylös ja eräs ystävämme otti aikoja. Kaikki olivat loistavasti mukana kannustamassa ja kilpailijat olivat upeita! Valokuvaaja (ystävämme myöskin) oli ollut koko ajan kamera kädessä, joten muistikortti tuli täyteen. Menin hänen kanssaan tyhjäämään sitä sisälle, enkä nähnyt viimeistä kilpailua. Tämän jälkeen oli tarkoitus palkita voittajaryhmä rahapalkinnolla (suklaakolikoita) sekä suukoilla (suklaasuukkoja), mutta ilmeisesti seremoniamestari unohti sen, koska palkinnot olivat meillä vielä sunnuntaina ;D
DJ oli upeasti mukana ja soittelikin kännijuoksun aikana mm. YMCA:ta ja piiri pieni pyörii-laulua. Kilpailun jälkeen soitettiin taas tanssimusiikkia ja tanssimassa olikin kokoajan porukkaa. Moni ihasteli, kuinka sulhasen mummotkin tanssivat Reggaerekkaa ym :D
Illemmalla meillä oli vielä yksi kisa. Pullokisa, jossa heiteltiin kolikoilla pulloa kohti ja lähimmäksi osunut sai pullon itselleen. Kilpailu päättyikin yllättävän nopeasti, kun ystävämme heitti kolikon pullon kylkeen kiinni. Paljon lähemmäs ei voinut päästä. Samaisella ystävällä sattui olla sinä päivänä 30-vuotissynttärit ja annoin samalla hänelle ostamamme synttärilahjan ja lauloimme paljon onnea vaan.
Häätanssia ei pitänyt tulla ollenkaan, mutta siinä jossain vaiheessa päätin kuitenkin käydä pyytämässä DJ:tä soittamaan Lonestarin Amazedin.
Häävieraat menivät rinkiin ja pitivät toisiaan kädestä kiinni ja liikkuivat ympärillämme eteen ja taakse. Moni ystävistä oli itkenyt silmät päästään :D Häätanssi oli vähän ylläri sulhasellekin (niinkuin mulle itsellenikin ;D) ja sulhanen halusi sitten perinteisen valssin vielä. DJ laittoi soimaan Johanna Kurkelan häävalssin. Kuvista vasta huomasin, että mies piti olkapäällä kättään ja minä vyötäröllä :D
Heitin kimpun ja sulhasen serkku sai sen kiinni. Sulhasen etsiessä sukkanauhaa, ensimmäisenä puvun alta löytyi lepakko! Seuraavana sulhanen nousi puvun alta wunderbaum suussaan. Vasta kolmantena löytyi sukkanauha ja se menikin ystävällemme, jonka tyttöystävä muutti juuri hänen kanssaan avoliittoon ;) Äitini, molemmat veljet ja veljen avokki tulivat kertomaan, että olivat ostaneet kyseisen videokameran meille lahjaksi ja että sinne oli videoitu vihkitoimitus, videoterveiset kaikilta vierailta ja parhaita paloja pitkin iltaa. Upea lahja!
Pääsimme vihdoin viiden aikaan hääyön viettoon. Juhlat olivat meidän näköiset ja päivä ei olisi voinut paremmin sujua. Vieraat pitivät kovasti erilaisista häistä :) Näistä jäi kaikki sellainen "tylsä", mitä häissä on. Vieraiden ei tarvinnut miettiä pukeutumistaan, ei lahjoja (vaikka saimmekin ihan huikeita määriä lahjoja!!), muiden ei tarvinnut stressata häiden ohjelmaa tai kulkua tai koristeluita paitsi hääparin ja anoppien ;D Tavallisissa häissä vierailta saattaa mennä ihan hulluna rahaa, jos ensin osallistutaan polttareihin, sen jälkeen ostetaan uudet vaatteet häihin ja mietitään vielä häälahjaakin. Tänä kesänä oli kaveripiirissä muutenkin häitä paljon, joten tuntui, että vieraat nauttivatkin vähän erilaisista häistä :)
Kiitos paljon kaikille järjestelyissä auttaneille ja mukana olleille sekä kanssani jännittäneille!
Tämä blogi taisi nyt sitten olla tässä :) Toista blogiani pidän osoitteessa www.miiansivut.blogspot.com.
